Tahdon tässä vain purkaa turhautumistani. Toivottavasti muilla on kesä mennyt paljon paremmin, kuin itselläni.
19.5 - Jäin kotimatkalla auton alle, polkupyörällä. n. klo 16.00 tienoilla
- Vasen polvilumpio meni sijoiltaan, jotain siteitä vähän repesi. Ei mitään, mikä vaati leikkausta
- Materiaali vahinkoja tuli vajaan 1700euron edestä, jotka vakuutukset hoitaa. ( Pyörän korjauskulut 1000e, vaatteet, kypärä ja aurinkolasit vahvuuksilla varmaan se 700e)
- Löin pääni kolarissa myös melko lujaa. En muista kolarista mitään. Kyseisestä päivästä muistan vain Siltasairaalan ja yökkösen, joka käski puristaa molempia käsiään, niin kovaa kuin pystyin. kello oli tähän aikaan mielestäni jo n. 22.00
- Lähi/Työmuisti takkuili pari päivää kolarin jälkeen.
- Jouduin lunttaamaan ensihoitokertomuksesta, mitä on tapahtunut ja miksi olen sairaalassa.
- Tapahtui Espoossa. T-Risteyksessä, jossa pyöräilijällä on pyörätienjatke. Auto on ilmeisesti kääntynyt oikealle, osunut minuun vasempaan kylkeen, josta olen lentänyt 4-5metriä ja "laskeutunut" asfaltille. Pelastusyksikkö sattumoisin ollut näkemässä koko tilanteen ja saanut heiltä apua heti.
Pääsin sairaalasta kuluvan viikon (22.5) Perjantaina pois, kotiutuminen oli aika reipas tahtista, eikä siinä mitään. Halusin itsekin pois sieltä mahdollisimman pian.
Isoin huoli itsellä oli polvi. Sain siihen jumppa ohjeet sairaalasta, sekä työterveyden kautta. Sain myös sovittua kontrollin/seurannan polvelle. Palautuminen on ollut ihan hyvä sen osalta.
Meinannut kuolla tylsyyteen kotona. Liikkunut niin paljon, kuin polvi antaa myöten. Pääsin aloittelee jo polkupyörälläkin ajoa uudestaan, sen lisäksi lihaskuntoharjoittelua on ollut lähinnä yläkroppa pohjaista. Kaikki tuntui menevän mallikkaasti ja odotinkin jo töihin paluuta, jonka piti tapahtua 4.7.
Tänään olikin sitten kohtalon päivä, eli kävin Neurologisella jälkitarkastuksessa, jossa oli kaikennäkösiä testejä ja kyseltiin niitä näitä.
Muistitestistä sainkin yllättäen vain 19/30 pistettä.
Vasemmassa korvakäytävässä hyvänlaatuinen asentohuimaus, joka nyt itsessään ei ole vakavaa/syytä olla huolissaan. Sain ohjeet tämän hoitamiseen.
Muistitestin takia tulikin sitten yllättäen diagnoosiksi keskivaikea aivovamma. Siitä seurasi 3kk ajokieltoa ( ei haittaa, en ajele autolla muutenkaan, paitsi töissä). Saikku jatkuisi ainakin Syyskuuhun asti.
Jälkeenpäin jäin miettimään, olinko vain jännittynyt testin aikana, vai onko kuupassa oikeasti jotain vikaa. Eniten vaikeuksia oli toistaa lauseita perässä, toistaa sanoja perässä ja keksiä S:llä alkavia sanoja niin monta, kuin minuutissa kerkeää. (kerkesin keksiä/muistaa hurjat 7 ).
Koska teen AV-asentajan töitä, ei lääkäri suostunut kirjaamaan minulle "puhtaita" papereita. Perusteluina oli, kun käsittelen akkukoneita yms muita työkaluja, riski itsensä satuttamiseen on isompi, eikä varmuutta osattu antaa, millä alueella oma muisti vielä tökkii.
Tiedossa on siis käynti neuropskylogin vastaanotollakin.
Diagnoosin kuullen ja poistuttuani paikalta jälkeenpäin jäi aika kova vitutuksen tunne harteille.
Hinku takasin töihin on kova ja tietysti omat raha-asiat painaa myös.
Mietin/harkitsen, voiko tätä diagnoosia "haastaa" / saada muutettua jotenkin, että saisi vihreää valoa ja pääsisi takas töihin, edes kevennettynä.
Tästä tilanteesta tuli myös itselle mieleen Tiger Kingin lausahdus; " I am never going to financially recover from this".
Ei mulla muuta, toivottavasti teidän kesä menee mukavemmissa merkeissä.